Näin asiakkaat meistä kertovat

Asiakkaiden tarinat ja asiakastyytyväisyys.

NÄIN ASIAKKAAT ARVIOIVAT MEITÄ   (julkaistu 8.2.2023)

Asiakkaamme suosittelisivat meitä muille terapiapalveluja tarvitseville todennäköisyydellä 9,1.

Asiakastyytyväisyys oli erittäin hyvää. Näin he kertoivat meistä:

Ammattitaitoinen ja ystävällinen henkilökunta, hoitoajan saa nopeasti ja ne pitävät paikkansa, joustavuus terapia-ajoissa, monipuolinen harjoitteluohjelma, yhteistyö terapeutin kanssa sujuvaa, kunto on parantunut, saan yksilöllistä hoitoa, huolellista työskentelyä, lämmin ilmapiiri, hyvä sijainti, kaikki sujunut hienosti, kuntoutus edistynyt parhaiten.

Arvioitavat kohdat	1-6/2022	7-12/2022
Vaivannäkö, että löysin palvelun (1 erittäin suuri – 5 erittäin pieni)	4,6	4,1
Palvelun arviointi (1 erittäin huono – 5 erittäin hyvä)	4,6	4,5
Terapeutin ammattitaito (1 erittäin huono – 5 erittäin hyvä)	4,8	4,7
Terapia tuki tavoitteitani (1 erittäin huono-5 erittäin paljon)	4,3	4,4
Sain uusia oivalluksia (1 ei lainkaan-5 erittäin paljon)	3,7	3,9
Tarpeeni huomioitiin yksilöllisesti (1 ei lainkaan-5 erittäin paljon)	4,6	4,6
Sain vaikuttaa terapian sisältöön (1 en lainkaan-5 erittäin paljon)	4,4	4,2
Suosittelin palvelua todennäköisesti (1 en lainkaan-10 erittäin paljon)	9,3	9,1

 

ASIAKASKOKEMUKSET/-TARINAT:

13.10.2022

Läheisen palaute:

”Saatu ohjaus sekä yhteistyö on toiminut kiitettävän upeasti Neuropisteen Sallan kanssa ja yhdessä asetetut tavoitteet ovat toteutuneet. Rami on motivoitunut kuntoutuja ja Sallan kanssa yhteistyö toimii jouhevasti, joustavasti ja ihmisläheisesti.”

28.1.2022

Fysioterapia tärkeänä tukimuotona elämän eri vaiheissa

Janne Silvo syntyi pikkukeskosena vuonna 1974, painaen noin 700g. Ennenaikaisen syntymän seurauksena Jannella on diagnoosina CP-vamma.

CP-vamma on seurausta aivojen liikettä, tasapainoa ja asentoa säätelevien osien vauriosta. CP-vammaan johtava aivojen vaurio syntyy sikiökaudella, synnytyksessä tai viimeistään varhaisessa lapsuudessa. Siitä seuraa pysyviä liikkumisen, asennon ylläpitämisen ja toiminnan vaikeuksia. Vastoin kaikkia yleisiä mielikuvia, CP-vamma ei tarkoita kehitysvammaa, joskin joillakin henkilöillä, joilla on CP-diagnoosi, on lisäksi kehitysvamma. (Duodecim 2020.) Jannella on ainoastaan CP-vamma, eli liikkumiseen liittyviä toiminnan rajoituksia. CP-vammoja on eri tyyppejä. Jannella on diplegia spastica, joka rajoittuu alavartalon ja alaraajojen toimintarajoituksiin.

CP-vamma on pysyvä. Se kulkee mukana läpi koko elämän. Se on yleisin lapsuusaikana syntyvä oireyhtymä, joka edellyttää pitkäaikaista ja säännöllistä kuntoutusta. Moniammatillisuus kuntoutuksessa läpi elämän on avainasemassa. Kaiken kaikkiaan Suomessa on noin 6000–7000 henkilöä, jolla on CP-vamma. Vuosittain diagnoosin saa noin 100–120 lasta (kaksi tuhannesta vastasyntyneestä). (Duodecim 2020.)

Usein lapsilla, joilla on diagnosoitu CP-vamma, kuntoutus alkaa jo vauvaiässä, mikäli motorisessa kehityksessä huomataan viivästymää tai vastaavaa. Jannen ensimmäiset muistikuvat fysioterapiasta sijoittuvat leikki-ikään.

”Olin ehkä 5-vuotias. Alussa muistaakseni oli venyttelyä, motoriikkaharjoitteita, osa oli myös leikin varjolla.”, kertoo Janne ensimmäisistä muistikuvistaan fysioterapiasta.

Janne oppi kävelemään kahteen kyynärsauvaan tukeutuen 5–6-vuotiaana. Nuorena Janne oli aktiivinen liikkuja ja luonteeltaan energinen, jota koulunkäynti kiinnosti. Janne harrasti soveltavaa sählyä. Fysioterapia kulki koko ajan liikkumisen kehittymisen ja kehon fyysisen kasvun mukanaan tuomien muutosten rinnalla tukimuotona.

Aikuisempana fysioterapia siirtyi aluksi terveyskeskuksessa toteutuvaksi. Tuolloin fysioterapia sisälsi enemmän aktiivista elämäntapaa ylläpitävää harjoittelua. Janne harrasti tuolloin edelleen soveltavaa sählyä, jossa toimi maalivahtina. Vuosi 2009 oli Jannelle toimintakyvyllisesti käänteentekevä. Tuolloin hän joutui vatsan alueen operaatioon. Operaatio ei liittynyt Jannen CP-diagnoosiin. Operaatiota seurasi komplikaatioita ja komplikaatioita seurasi uusia operaatioita. Kaiken kaikkiaan Janne oli vuosien 2000–2015 aikana operoitavana noin 15 kertaa.

”Operaatioiden jälkeen liikuntakyky on aina romahtanut ja on lähdetty uudelleen nollasta liikkeelle.”, kuvaa Janne operaatioiden jälkeistä liikkumis- ja toimintakykyään.

Vuoden 2009 lopulla Janne sai kuntoutuspäätöksen fysioterapiaan KELAlta ja palveluntuottaja vaihtui yksityiselle sektorille. Tässä vaiheessa Jannen toimintakyky oli hyvin alhainen ja fyysiset voimavarat vähissä. Siirtymiset pyörätuolista vuoteelle, pukeutumiset, peseytyminen, kaikki oli rajoittunutta ja avuntarve suurta. Tämä oli suuri muutos aikaisemmin aktiivisen ja itsenäisen miehen elämässä. Fysioterapiassa lähdettiin tässä kohtaa liikkeelle vanhojen taitojen uudelleen opettelulla, lihasten asteittain etenevällä vahvistamisella, pitkistä makuutusajoista johtuvien jäykkyyksien lievittämisellä ja yleisen fyysisen kunnon kohentamisella. Useat operaatiot aiheuttivat Jannelle vähitellen voimistuvia kipuja, joihin hänelle aloitettiin vahva kipulääkitys. Kivut ja vahva lääkitys vaikuttivat voimakkaasti tuohon aikaan Jannen kokonaisvaltaiseen toimintakykyyn.

”Taas lähdettiin ihan alusta liikkeelle, ei kauhean selkeitä muistikuvia opiaattien kanssa.”, kertoo Janne.

Janne toivoi pääsevänsä vahvoista lääkkeistä vähitellen eroon, koska ne vaikuttivat hänen kohdallaan niin voimakkaasti heikentävästi toimintakykyyn.

Janne kuvaa lääkkeiden purkua seuraavasti: ”Vieroitusoireiden vuoksi ei treenaaminen onnistunut täysipainoisesti. Oli myös havaittavissa ärtyneisyyttä, sekavuutta ja väsymystä.”

Tänä aikana aktiivinen harjoittelu fysioterapiassa oli vähäistä, mutta kehon liikkuvuusharjoittelu sitäkin tärkeämpää, koska koko kehon lihaksisto oli voimakkaasti jännityksessä ja CP-vammaan liittyvä spastisuus, eli raajajäykkyys, koholla vallitsevan tilanteen vuoksi. Vähitellen Janne pääsi eroon aiemmasta lääkityksestään, kiitos hänelle soveltuneen lääkekannabiksen, jonka avulla hän pääsi kivuista myös kokonaan eroon. Sivuvaikutuksia ei hänelle tästä tullut, kuten aiemmasta lääkityksestä.

”Kun kunto alkoi kohentua, niin sitä kautta myös tavoitteet alkoivat kirkastua ja treenaaminen tuntua treenaamiselta, eikä vain kaukaiselta unelmalta. Oma motivaatio kasvoi myös samassa suhteessa”, toteaa Janne.

Tässä vaiheessa Janne löysi elämänilon takaisin ja fysioterapiassa aktiivinen harjoittelu muuttui satunnaisesta systemaattiseksi. Janne on aina ollut TPS-fani ja haaveillut itse joskus pelaavansa jääkiekkoa. Hän löysi kuin löysikin tiensä TPS:n riveihin, mukaan parajääkiekkojoukkueeseen ja pian hänestä tulikin joukkueen maalivahti. Harrastuksiin tuli mukaan myös parayleisurheilun heittolajit, keihäs, kiekko ja kuula, joiden parissa Janne on myöhemmin myös kilpaillut. Fyysisen ja henkisen toimintakyvyn kohennuttua myös sosiaalinen toimintakyky lisääntyi. Jannen henkilökohtaiset tavoitteet suuntautuivat vahvasti näihin elämässä tärkeään osaan nousseisiin harrastuksiin. Fysioterapiassa fyysistä toimintakykyä alettiin vahvasti harjoittaa näihin lajeihin ja Jannen tavoitteisiin tähdäten. Tavoitteellisuutta ja taistelutahtoa Jannelta ei puutu ja sitä fysioterapia on omalta osaltaan tukemassa.

”Fysioterapia on kulkenut mukanani koko elämän ajan ja olen sitä mieltä, että ilman sitä tuskin olisin ihminen, joka tänä päivänä olen. En usko, että elämässäni olisi ilman sitä urheilua tai muitakaan tavoitteita. Fysioterapeuttini kanssa olemme tehneet töitä yli 10 vuotta ja tämä on minulle todella tärkeää. Sitä en voi kylliksi korostaa ja työ sen kuin jatkuu, koska elämä tarjoaa koko ajan uusia haasteita”, ynnää Janne yhteen omaa kuntoutumistaivaltaan.

 

 

Lähde:

Terveyskirjasto 2020. CP-vamma. Suomen CP-liitto ry. Lääkärikirja Duodecim. Saatavissa: https://www.terveyskirjasto.fi/dlk01260